Tiistai


10.00 Herään tavallista myöhempään, sillä edellisenä iltana nukkumaanmeno venyi Helsingin yliopiston tapahtumavaliokunnan kokouksen vuoksi. Muutoin viikko alkaa rennossa meiningissä: olen järjestänyt lukujärjestykseni siten, että maanantaisin minulla ei ole ollenkaan luentoja. Tämä helpottaa viikonloppujen viettämistä kotipaikkakunnalla.

Aamupäivä kuluu lukiessa ja ruokaa laittaessa, jonka jälkeen lähden yliopistolle. Keskustaan pääsee junalla 15 minuutissa. Tämän ajan käytän tavallisesti hyväksi lukemalla ilmaisen Metro-lehden.

12.15 Tiistaina minulla on vain yksi luento, nimeltään Suomi kieliyhteisönä. Nyt ensimmäisen periodin päätyttyä olemme siirtyneet suuresta luentosalista pienempiin harjoitusryhmiin, joissa perehdymme tarkemmin Suomen murteisiin. Tämä kurssi on monille mieluinen ja pääsemme harjoittelemaan kielentutkimusta varsin konkreettisella tasolla.

Osa arvosanasta muodostuu kurssilla annetuista tehtävistä, osa taas itsenäisesti kirjoitettavasta esseestä. Monille tämä on helpotus, sillä se vähentää kevään loppuun ajoittuvaa tenttiruuhkaa. Lisäksi niin sanotulla murrekurssilla ulkoa oppiminen ei ehkä ole yhtä paljon keskiössä kuin kyky hyödyntää erilaisia lähteitä.

14.40 Luennot kestävät yleensä 90 minuuttia, jonka jälkeen on puolen tunnin tauko. Suuntaan kotiin, sillä minulla ei ole tänään muuta opetusta. Pysähdyn kotimatkalla Oulunkylän kirjastossa lainaamassa kirjoja. Voisin toki helposti myös tilata ne lähikirjastooni, mutta tutustun mielelläni eri kaupunginosiin.

17.00 Syötyäni päivällistä ja rentouduttuani hetken alan valmistautua seuraavien päivien varalle, sillä tiedän, että aikataulu tulee olemaan tiukempi. Teen kotitehtävän keskiviikon kielenhuollon luennolle, palautan unkarin kotitehtävät sähköisesti ja lopuksi lähetän hakemuksen pedagogisten opintojen opinto-oikeutta varten.

Suuri osa suomen kielen opiskelijoista hankkii äidinkielenopettajan pätevyyden, vaikka se ei suinkaan ole pakollista ja muitakin työllistymisvaihtoehtoja löytyy. Opintojen alkuvaiheessa mahdollista opettajanuraa ehtii vielä harkita, sillä varsinaiset pedagogiset opinnot sijoittuvat vasta maisterivaiheeseen. Opinto-oikeutta pedagogisiin voi kuitenkin hakea vaikka jo ensimmäisenä vuonna yliopistolla.

Keskiviikko


8.20 Tänään herätys soi tavalliseen aikaan. Nousen ylös, hoidan aamutoimet ja lähden kohti yliopistoa. Tähän mennessä luentoni ovat alkaneet aina aikaisintaan kymmeneltä, joten aamut eivät ole hirveän kiireisiä. Lisäksi pahin ruuhka-aika luultavasti ohittuu. Pohjoisempaa muuttaneena odotin kaaosta ja täysiä junia, mutta Helsingin liikenne on yllättänyt positiivisesti.

10.15 Kliseistä kyllä, kielenhuollon luennolla aika kuluu lauseiden pilkutusta koskevan kotitehtävän tarkistamiseen. Kurssilla käymme napakasti läpi kielenhuollon perusasiat: nämä tulevat varmasti olemaan itse kullekin hyödyksi tulevassa työssä. Vaikka suurin osa asiasta on ennestään tuttua, ei kertaamisesta ole ainakaan haittaa. Lisäksi kielenhuoltajan täytyy osata perustella tekstiin tekemänsä muokkaukset, syyksi ei kelpaa pelkästään oma kielikorva. Tällä kurssilla valmistamme ryhmissä pienet opetustuokiot valitsemastamme aiheesta. Tämänpäiväisessä opetustuokiossa kuulemme omistusliitteestä ja sen käytöstä.

11.45 Luennon jälkeen nautin siitä, että kerrankin ehdin rauhassa ruokailla yliopiston ruokalassa, Unicafessa. Ensimmäisessä periodissa olin Yhdysvaltojen kirjallisuuden kurssilla, joka kuitenkin on nyt ohi: edessä on siis hyppytunti ensimmäistä kertaa yliopisto-opintojeni aikana! Suomen kielen opiskelijoista moni opiskelee myös kirjallisuusainetta, sillä se vaaditaan äidinkielenopettajan pätevyyteen. Minä olen valinnut kotimaisen kirjallisuuden sijaan yleisen kirjallisuustieteen, jonka kurssit kestävät yleensä yhden periodin ajan. Suomen kielen kurssit sen sijaan kestävät kaksi periodia, eli käytännössä yhden lukukauden.

Vietän hyppytunnin yliopiston Kaisa-kirjastossa. Se on varsin suosittu opiskelupaikka, mutta onnistun löytämään itselleni vapaan nurkan. Aika vierähtää nopeasti tutkiessa erään tekstin murrepiirteitä.

14.15 Seuraavaksi on luvassa luento suomen kielestä ja kirjallisuudesta yhteiskunnassa. Viimeiset pari luentoa olemme puhuneet kirjailijan asemasta yhteiskunnassa. Salista löytyy varmasti useampia, jotka ovat haaveilleet kirjan kirjoittamisesta, joten mielenkiintoista luentoa kuunnellessa aika kuluu nopeasti. Tänään aihe on kenties hieman kuivakampi: Suomalaisen kirjallisuuden seuran arkisto. Se tulee kuitenkin tulevaisuudessa olemaan monille tärkeä tutkimusaineiston lähde

Tunnin lopussa saamme uuden ryhmätehtävän. Kurssin arvosana muodostuu kokonaan ryhmätöistä, joten opiskelijat ovat motivoituneita tekemään hyvää työtä. Tällä kertaa käsittelemme Minna Canthia, meidän ryhmämme kielen vanhentuneisuuden näkökulmasta.

16.15 Päivän viimeisen luennon kohdalla alkaa jo väsyttää. Onneksi kyseessä on hieman toisen tyyppinen Minustako opettaja? -kurssi. Kurssilla tutustutaan opettajan ammattiin ja työtehtäviin. Meillä käy usein vierailijoita, tänäänkin kaksi kielten opettajaa ovat kertomassa työstään.

Tavallisesti päivät yliopistolla eivät ole näin pitkiä. Olen kuitenkin itse ottanut kevääksi runsaasti kursseja. Lisäksi opetus painottuu minulla viikon keskivaiheille maanantain ollessa täysin tyhjä.

18.20 Saavun vihdoin kotiin ja lämmitän eilen valmistamani ruuan. Tarkistan, että seuraavan päivän tehtävät on hoidettu, ja käytän loppuillan rentoutuen.

Torstai


9.00 Herään jälleen, hoidan aamutoimet ja suuntaan kohti keskustaa alkavalle ruotsin luennolle. Opintoihini kuuluu yksi pakollinen ruotsin kurssi, jonka olen päättänyt käydä pois alta heti alkuvaiheessa. Kurssillani on monien eri kielten opiskelijoita, harvalla kuitenkaan on ruotsi kovin hyvin hallussa. Kolme 45 minuutin tuntia putkeen voisi tuntua raskaalta, ellemme keskittyisi niin paljon puhumisen harjoitteluun. Aliaksen pelaaminen ruotsiksi on haastavaa mutta hauskaa, eikä heikompiakaan ruotsintaitoja tarvitse hävetä. Tänään kuitenkin kirjoitamme koko tunnin yleisönosastokirjoituksia –ryhmissä, joten työ ei keskeydy omaan mielikuvituksen puutteeseen.

14.15. Ruotsin luennon jälkeen olen käynyt syömässä opiskelijalounaan Unicafessa. Nyt on vuorossa unkaria. Suomen kielen opiskelijoiden tulee käydä vähintään yhden kurssin verran jotain sukukieltä. Osa menee tässä vaiheessa sieltä, missä aita on matalin ja valitsee viron. Minä taas päätin tutustua itselleni täysin vieraaseen kieleen.

Unkarin ja suomen sukulaisuussuhde on niin kaukainen, ettei maallikko sitä helposti huomaa. Opetusryhmämme on pieni, noin kymmenen henkeä. Opettaja on syntyperäinen unkarilainen, jonka kyky muistaa kielioppisääntöjä vaikuttaa uskomattomalta. Tunnilla hilpeyttä herättää unkarilaisen intonaation harjoittelemisen lisäksi se, että unkarissa kellonaikoja ei suhteuteta tasatunteihin vaan varttiin: esimerkiksi kymmentä vaille kaksi kääntyisi unkariksi viisi yli varttia vaille kaksi.

17.10 Unkarin luento on loppunut ja olen ehtinyt kiireellä kotiin. Lämmitän jälleen aiemmin tekemääni ruokaa, jonka jälkeen on aika lähteä kuoron harjoituksiin. Yliopistolta löytyy paljon erilaisia harrastusmahdollisuuksia liikunnasta kulttuuriin. Itse päätin syksyllä liittyä kansainväliseen Äänenkannattajat-kuoroon. Kuoro koostuu suurelta osin vaihto-oppilaista, joten pääsemme laulamaan lauluja monilla eri kielillä. Lisäksi ohjelmistoon kuuluu kaikenlaista pop-musiikista suomalaisiin kansanlauluihin.

Kotona olen vasta hieman ennen kymmentä. En siis juurikaan ehdi enää muuta kuin valmistaa iltapalaa ja lueskella hetken. Onneksi viikonloppu ja väljempi aikataulu eivät ole enää kaukana!